Kuvaaminen
Alaston vartalo on aina inspiroinut ihmisiä ikuistamaan sen jollakin tavalla itselleen ja jäkipolville muistoksi. Tämän takia alastontaidetta on tehty jo tuhansia vuosia. Alastontaiteella onkin ollut hyvin suuri merkitys alastomuuden hyväksymisessä, vaikka tuntuukin siltä, että alastomuus on aina hyväksytty paremmin taiteessa kuin ihmisen luonnollisena, jokapäiväisenä olotilana.
1900-luvulla taiteen oheen nousi hyvin vahvasti valokuvaus ja viimeisten vuosikymmenten aikana video- ja digitaalikuvaus. Kuvaamisen tarkoitus ei ole kuitenkaan muuttunut mihinkään, vaikka kuvaaminen tapahtumana on tullut helpommaksi ja jokapäiväisemmäksi. Kuvaaminen aiheuttaa helposti myös monia eettisiä ongelmia, sillä helposti innostutaan kuvaamaan hyvinkin paljon huomioimatta sitä, että haluaako kuvattava kohde välttämättä tulla kuvatuksi ? Ja vaikka hän suostuisikin kuvattavaksi, niin onko hän kuitenkaan valmis siihen, että hänestä otetut kuvat leviävät esim. internetissä ympäri maailmaa ? Kuvaajalla on aina omistusoikeus ottamaansa kuvamateriaaliin, mutta on muistettava kuitenkin se, että kuvattavalla kohteella on myös omat oikeutensa siinä vaiheessa, jos hänestä otettu kuvamateriaali esitetään julkisissa medioissa tai muissa julkisissa yhteyksissä.
Jotta ei tulisi epäselvyyksiä siitä, miten yhdistyksen järjestämissä tilaisuuksissa kuvaamisen kanssa on meneteltävä, on yhdistys hyväksynyt seuraavat säännöt: