RUOATTIN REISSU-18

Päivälautalla 03.07-18 tulin illansuussa Tukholman satamaan. Tuolloin liikenne veti ihan hyvin, navigaattori on oiva väline suunnistukseen, paitsi että jälkikäteen en oikein tiedä, että missä on käyty. Toisin on, kun mennään oikean kartan mukaan.

GUSTAVSBERG

Reilun 200 km ajo Noraan Gustavsbergs Camping:lle. Taukoihin ei ollut varaa, kun en katsonut, mihin asti respa on auki. Hyvin ehdin ja sain teltan pystyyn ennen hiljaisuutta. Ekana iltana, kun kömmin telttaan, niin jalkopäästä kuului outoa ääntä; kissahan sieltä sisään pyrki. Päästin ovesta sisään, annoin suamalaista maitoa, joka maittoi hyvin. Joka yö tämä ”tyttö” nukkui vieressäni, välillä pujahti alueen aidasta ali, ilmeisesti kävi kotonaan ?
Telttoja oli viisi ja lisäksi yksi pari nukkui farmari autossa. Teltat väheni seuraavina päivänä, mutta tilalle tuli Alankomaalainen pari telttakärryllä; heidän kanssaan oli juttua jonkun verran. Vain yksi maastopyöräilyä harrastava ruotsalaismies oli vielä minuakin hiljaisempi, eipä juuri jutustelua syntynyt. Vaikka mullakin oli pyörä mukana, jota päivittäin pikkasen käytinkin.
Liiketoiminta paikalla on alkanut 1983, jolloin paikka oli pusikoitunut ja rakennukset kokeneet ”termiittien” tuhoa. Talkoita oli varmaankin ollut riittävästi.
Aluetta edelleen hoidetaan lähinnä talkoilla, joita isolla alueella monine rakennuksineen riittää. Respan rouva sanoi olevansa koko kesän siinä hommassa, jos oikein ymmärsin, niin talkoissa hänkin ?
Vaunuja on kausipaikoilla puutarhoineen ja rakennelmineen aika paljon. Lisäksi oli poikkeavia vaunuja ja matkailuautoja. Mökkejäkin on, ja sitten vanhoista rakennuksista on tehty vieraille vuokrattavia asuntoja. Niitä näytti olevan paljon ja vapaanakin oli tuolloin muutamia.
Vessat, suihkut, tiskipaikat ja vaatteiden pesu oli kunnossa. Myös pohjoismaiseen tapaan keittiö pakastimella ja jääkaapilla oli käytössä. Myös keskustan ravintoihin ja kauppoihin on lyhyt matka.
Sauna suomalaisella kiukaalla lämpeni joka ilta. Myös kahdesti näin, että koko kauhallinen löylyä heitettiin. Mulla ei yleensä oo tapana ”kaupata” omia tapojani pahemmin, joten tyydyn ”alkuasukkaiden” käytäntöön, vaikka mieli tekikin pyytää kolmaskin kauhallinen ! Sauna on suhteellisen uusi. Sisustus ihan hiljan uusittu ja järveen on lyhyt matka.
Keski-ikä kaikilla alueilla oli aika korkea, paikoin tunsin itseni nuoreksi ja hyväkuntoiseksikin. Jäi mieleen pari, jossa rouva oli sähköpyörätuolissa ja mies kykeni vaivoin kävelemään. Silti hän ohjasi pyörätuolia. Miehellä vatsassa roikkui neste pussi. Kyllä he kuitenkin veteenkin raahautuivat, pääsivät vielä jopa poiskin omin voimin. Oli myös lapsiakin muutamia, ja heidän keski-ikäisiä vanhempiaan. Muutama nuoriparikin joukossa.
Uimaranta on pitkään matala ja hiekkapohjainen. Sen verran sameaa vettä, että snorklaus jäi kertaan.


SANDVIKEN

Seuraavaksi oli lyhyt siirtymä, vain n. 70 km Filipstadiin Sandviken:lle.
Alueella on runsaasti vaunupaikkoja, muutama mökki sekä telttapaikkoja. Toinen vessa, keittiö, tiski, suihku, kemsan tyhjennys ja sähkösauna -rakennus on aika uuden oloinen. Sauna lämpiää iltaisin. Löylyä ei heitetty minun aikana. Vanha keittiö ja suihku vaikutti alkuperäiseltä. Vanhan vessan jätökset putoaa isoon altaaseen, josta ne imuautolla tyhjennetään ? Sinne jos tekarit sattuu putoamaan, niin on helppo laittaa takaisin suuhun !!
Jääkaappi ja pakastin on respa rakennuksessa. Ainoastaan siellä näin astioita lukitussa kaapissa. Ilmeisesti niitä vuokrataan/lainataan.
Uimaranta on piiitkään matala, hiekka on hienoa ja vesi on kirkasta. Uimarannalle tulee myös lähiseudulta/tieltä poikkeavia uimaan uikkareissa. Inkkarikanoottia ja venettä vuokrataan.
Lapsia alueella oli muutamia, yleensä pukeutuneena. Myös pari naista pukeutui aina sekä Nordkappiin matkalla oleva Sveitsiläispari. Pariskunnan rouvan kanssa oli reissun helpointa jutella (huono englannin taito), vaikka ei ollutkaan naturisti. Muuten vaan poikkesivat, kun ajoivat pikkuteitä. Olivat samaa mieltä kun minäkin; Moottoritietä pääsee äkkiä, mutta on tylsää.
Lauantai-iltana oli yhteisruokailu isossa teltassa naturistipäivän aattona, soittoa oli talon puolesta, ruoka ja soppa jokaisen omaa. Minä olin lukenut huonosti läksyni, kun aloin kokkaammaan liian myöhään. Enpä ehkä olisikaan kehdannut eväineni sinne mennä, sen verran oli muilla ”sen sataa” sorttia -viineineen.
Myös iso yhteistalo oli uuden näköinen. Siellä en nähnyt muuta toimintaa, kun koskettimia soittavan miehen.
Talkoilla täälläkin hommia hoidetaan pitkälle. Respan vastaava vaihtuu.
Lähistöllä on vanhan Langbansin kaivoksen jäänteitä. Siellä pyöräilin. Huomaamatta jäi maailman vanhin öljynjalostamo Oljeön Engelsbergissä. Olisin varmaan poikennut, jos olisin huomannut ajoissa. Katselin jälkikäteen internetistä.
Kauppoihin ja ravintoloihin on matkaa reilut 15 km. En tosin sinne pyöräillyt, sillä riitti kaivosalueella pyöräily sille päivälle.


FJÄLLNORA

Täältä olikin vajaan 300 km siirtymä Upsalan kaupungin pitämän retkeilyalueen Fjällnora rannalle. Alue on suosittu tällaisina kauniina päivinä. Autoja oli satoja ja bussillakin pääsee. Vanha museobussi ajaa isomman tien varresta loppumatkan.
Kun muutama vuosi sitten yövyin naturisti rannalla, oli sateista. Silloin oli tekstiilipuolella muutamia majoittujia, mutta minä yksin olin vajaan vuorokauden naturistirannalla.
Nyt oli ehkä vajaa kolmisenkymmentä ukkoa. Vain muutamalla oli akka mukana. Ehkä pari kolme ukotonta akkaa, sekä yksi nuori sinkkunainen, jota ei kukaan näyttänyt häiritsevän, enkä minäkään tohtinut, vaikka mieli hiukkasen teki.
Ajatus oli jäädä telttaan yöksi, josko olisi ollut muita telttoja, mutta ei ollut. Niinpä jatkoin matkaa.

SKEPPSMYRA

Seuraava n. 90 km olikin pariin kertaan pyörällä ajettu reitti Skeppsmyra camping:lle.
Alue on pitkän ja mutkaisen tien päässä, tosin hyväpintaisen. Sinne ei poikkeaminen onnistu, vaan on mentävä. Kauppaan ja ravintoloihin on matkaa. Lähiseudulla on 34 taiteilijan kesänäyttelyt; Sielläköhän Ruotsin kaikki taiteilijat pitävät näyttelyitään ?
Viikonlopun viettäjät olivat häipyneet, kun sunnuntai-iltana tulin paikalle.
Näillä pienillä alueilla ei respassa kannata aina olla, kun tulijoita on harvoin. Soittooni vastasi reissun ainoa jonkun verran suomea taitava nainen. Kuitenkin respaan tuli isäntävuorossa oleva mies. Homma hoitui normaalisti kortteja näyttämällä ja muutamalla englannin sanalla.
Muutama kausipaikkalainen oli paikalla, muutama ilmeisesti kävijä m-autolla. Telttapaikalla oli Hollantilaispari telttakärryllä. Olivat olleet jo muutamia päiviä ja jäivät kun lähdin. Molemmat sisämajoitukset olivat tyhjänä. Myöhemmin tuli ruotsalaispari moottoriveneellä venelaituriin. Olivat ilmeisesti jonkin verran ”kaapissa”, kun en saanut lupaa pistää heidän veneensä kuvaa Google Mapsiin. Väki tuntui vähentyneen sitten viime käyntieni (kolme). Ei se kuitenkaan vastaanottoa huonontanut.
Jonkun verran Suomea taitava nainen asui siellä kuudetta kesää, Oli ostanut uuden Kabe-vaununkin täksi kesäksi. Talvet hän asui vanhempiensa kanssa. Vaunut on sieltä siirrettävä talveksi pois, joten puutarhat ja kalusteet ovat pieniä siellä.
Huoltorakennuksessa kaikki normaalit palvelut, ja pieni itsepalvelukioski säilyneet ennallaan. Siellä on ainoat tapaamani lukittavat kännykän latauskaapit, omalla laturilla.
Tynnyrisauna lämpisi joka ilta, edellisillä käynneillä oli joskus löysästi täynnä, nyt mahtui hyvin näin alkuviikosta.


VIKBOLANDET

Seuraavaan paikkaan oli vajaat 300 km. Norrköpingin itäpuolelle Vikbolandets Naturistcamping:lle.
Alue on omistajapariskunnan yllä pitämä. Skeppmyrän tapaan respaan/kioskiin saapuu kellon soiton jälkeen aito naturisti (rouva) lämpimällä säällä. Muilla alueilla ”virkailija” oli kevyesti pukeutunut. Eka päivänä respan rouva käytti kyynärsauvaa; Ei heti voi omistaja pitää sairauslomaa pikku vaivoista. Hänen miestään en varsinaisesti tullut tavanneeksi.
Alue on kaukana maaseudulla, mäen päällä. On vaunuja kausipaikoilla laajoine rakennelmineen ja istutuksineen. On myös mökkejä. En tosin tiedä, onko ne jonkun muun omistuksessa kuten matkailuvaunut. Yhdessä näkyi kylpytynnyrikin. Näin myös talvisia kuvia alueesta, joten vähäistä toimintaa ilmeisesti on ympäri vuoden. Suhteellisen pieni alue kuitenkin on.
Normaalit pohjoismaalaiset varusteet löytyy. Keittiötä pitäisin oikeinkin hyvänä ja siistinä.
Muistaakseni ennen ei ole ollut Belgialaista naapuria. Nyt sitten osui. Heillä oli Eriba, nostokattoinen kevytvaunu, jollaisia Suomessa näkee harvoin. Saunojina ja seurustelijoina he olivat ahkeria, toisin kun myöhemmin tulleet Alankomaalaiset. Muutoin porukka vaikutti ruotsalaisilta. Myös lähiseudulta kävi lapsia kioskilla. Heidän vanhempansa eivät ilmeisesti pelänneet ”hulluuden” tarttuvan. Eräs alueelle tuleva autoilija ilmeisesti pelkäsi, koska pisti äkkiä pakin päälle, kun minut näki !
Sauna ehdottomasti näistä neljästä paras; Suomalainen kiuas ja korkea tila, jotta jalat oli kiuasta korkeammalla.
Eka iltana saunassa oli kymmenkunta henkeä kerrallaan, vai pari-kolme ylälauteella. Silloin ei heitetty löylyä. Tuolloin eräs tatuoitu ruotsalaismies kutsui minut iltadrinkille ja vaikea oli kieltäytyäkään. Tämä oli hyvin erilainen pari ulkomuodoltaan, Mies vatsakas tatuoitu, mutta nainen, joka oli langanlaiha, ei ollut kovin pohjoismaalaisen näköinen. Hänellä oli mustat hiukset vyötärölle, ja hän oli karvaton, ja lisäksi hänellä oli kolme korua strategisissa paikoissa. Porukkaa tuli hänen vaununsa eteen pitkään pöytään liki 10 henkeä, myös Hollantilaiset. Minä kuuntelin sujuvasti ruotsin, englannin ym. kielistä keskustelua, enpä juuri mitään ymmärtänyt, ehkä jotain musiikkijuttuja !
Toisena iltana saunassa, kun eräs rouva tunnisti minut suomalaiseksi, hän heitti pari kertaa mulle riittävät löylyt. Kesken jouduin kiittelemään. Hän ei kuitenkaan tullut ylälauteelle, vaikka viittoilin. Tuolloin saunassa oli hänen lisäkseen vain hänen miehensä.
Siellä on kaksi uima-allasta, tai toinen oikeastaan iso poreallas. Vesi oli tuolloin 22 asteista, joten lämmitystä ei ilmeisesti ole käytössä ? Mutta puhdistus piti aikamoista virtaa, enkä havainnut isommin kemikaalejakaan vedessä.
Koska paikka on mäellä, ”ruskakin” oli poikkeuksellisen kuivan heinäkuun alussa vallannut koivut. Siellä oli vieläkin kuivempaa kun Suomessa.
Sieltä on Tukholmaan n. 160 km, jos oikaisee lautalla lahden poikki. Se kulkee usein ja on ilmainen.


BRUNNSVIKEN

Päätin poiketa Tukholmassa aika lähellä keskustaa olevalla virallisella rannalla. Tukholman lähistöllä on aika monta epävirallista rantaa karttaan merkitty, mutta ne nyt jäi käymättä ainakin tällä reissulla. Virallinen ranta on Tukholman yliopiston kasvitieteellisen puutarhan lähellä. Kallio on aika jyrkkä, ja ranta on kapea. Siitä pääsi uimaan lahteen, joka on melojien ja soutajien suosiossa, koska tuulet sopii huonosti ja se on aivan kaupungissa.
Kovin oli herrojen (liki 30kpl) suosiossa tämä ranta. Taisi joukossa olla minun tapaisia helvetin hienoja työmiehiäkin ? Oli tälläisiä harmaapäitä kun minäkin, sitten tummia nuorempia miehiä. Yksi nainen bikini housuissa, toinen tuli bikineissä.
Kävin autolla lämmittämässä soppaani ja syömässä. En kertaakaan syönyt ”ulkona”, paitsi joka kerta sananmukaisesti. ”Juotavat” olin ostanut laivalta, jälkiuunileivät ym kotoa. Shoppailu jäi lähinnä bensaan ja leirintämaksuihin. Palatessani oli aurinko laskenut ja väki vähentynyt. Yksi harmaapää ja tumma nuorimies siinä pussaili. Ei minulla ollut mitään sitä vastaan, eikä näyttänyt muillakaan olevan. Pian lähdinkin autolle, koska aurinkokin edelleen laski.
Koko reissun aikana en havainnut mitään seksiin viittaavaa (eikä pussailua lasketa), enkä ”kanki” kourassa kulkijaa, vaikka osa porukasta olikin vielä siinä iässä että olisi pystynyt ?
Campingit, jotka ovat olleet muutaman vuoden haaveissa, tuli käytyä. Muutamalla rannalla ehkä olisi voinut käydä, mutta nuo eläkeläisen kiireet ja persaukisuus. Veihän tuo leirintämaksukin (130-225 kruunua /vrk; 1 € = noin 10 kr) keskimäärin yli puolet päivän eläkkeestä. Ajoa tuli ruotsin puolella n. 1100 km ja bensa oli suunnilleen samoissa hinnoissa kun Suomessakin.
Viimeisen, kymmenennen yön, nukuin Opelissa yliopiston parkkiksella (vrk. pysäköinti 55 Kr). Satamaan oli noin 8 km. Ei mainittavia ruuhkia aamusella toisin kuin oli illalla tullessani. Päivälautalla tulin Turkuun, jossa rajavartijat tarkkailivat tavallista tarkemmin Putinin ja Trumpin Suomeen tulon vuoksi.

Yrjö Tapola